Avajaistervehdys Kiltalaisille!
Kun sain tämän kunniakkaan tehtävän, aloin innoissani miettiä yhdistävää teemaa tulevalle näyttelylle. Halusin löytää sidoksen, joka kokoaa teoksia yhteisen nimikkeen alle. Vierailin Kuhankosken Killan nettisivuilla katsastamassa sieltä löytyvien taiteilijoiden töitä. Ällistyin valtavan jäsenlistan nähdessäni. Katsoin kaikki taiteilijat läpi, jotka sieltä löysin ja myös teokset, mitkä nimilinkkien takaa avautuivat. Löysin lukemattomia kauniita töitä ja persoonallisia lähestymistapoja eri aiheisiin. Ajatus yhteisestä teemasta alkoi tuntua sittenkin kankealta etukäteen mietityn nimikkeen alle, vaikka monessa näyttelyssä niin tehdäänkin. Uteliaisuus oli kuitenkin yksi yhteinen tekijä, jonka havaitsin Kiltalaisten töissä. Uteliaisuus taiteen tekemisessä poikii oivalluksia ja persoonallista lähestymistä eri aiheisiin. Päätin malttaa mieleni teeman suhteen ja odottaa sunnuntaita, sitä päivää, jona näen kaikki juryyn tulevat teokset. Jostain syystä halusin nyt nostaa Vuosinäyttelyyn esille Kiltalaisia yhdistäviä tekijöitä ennemmin kuin löytää tekijöitä ja teemoja, joissa tyylit ja persoonat erottuvat toisistaan. Ehkä se punainen lanka löytyy lopulta, mietin tietokoneeni äärellä eräs ilta ennen Forssaan tuloa.
Ja löytyihän se yhdistävä tekijä. Oikeastaan jo ensimmäiset työt, joita näyttelytilaan kiikutettiin pitivät sisällään itsellenikin tärkeän yhteisen teeman. Huomasin nimittäin usean Kiltalaisen töissä erittäin voimakkaan luontosuhteen. Päätin siis mennä luonto edellä ja koota näyttelyn sen teeman ympärille. Itseäni kiinnostaa myös luonto ja sen tarjoamat rajapinnat. Luonnontarkastelussa näitä rajapintoja voi esittää esimerkiksi eri vuorokauden aikoijen vaihtumisella; auringonlaskuilla ja päivän nousulla. Eräs näyttelyyn ehdolle tuotu mystinen yömaisema kiinnitti heti huomioini ja siitä se sitten lähti. Luonto ja sen mysteerit muodostui teemaksi.
Eläinteema myös siinteli mielessäni luonnon ohella, mutta olisin kaivannut näyttelytilaan selkeitä erillisiä tiloja, jotta olisin voinut eläingallerian toteuttaa. Valitsin muutamia eläinaiheita joukkoon kuitenkin. Ihminen näyttäytyy valituissa näyttelytöissä vähäisesti ja vain välillisesti, silti paljaana, jopa enkelinomaisena. Myös rakennettua ympäristöä esittäviä töitä otin mukaan, ne edustavat myös ihmistä. Vaikka lopulta: onhan ihminenkin osa luontoa. Mutta juuri ihminen on erottanut itsensä luonnosta. Elämä on paradoksi.
Useita upeita töitä jäi pois näyttelystä. Vielä viimetingassa juoksentelin ympäri salia teokset sylissäni yrittäen etsiä niille paikkaa. Olen minimalisti ja väljän ripustuksen ystävä, vaikka ranskalainen ripustuskin on upea, ei se kuitenkaan tässä tilassa ja tällä ripustusmenetelmällä ollut mahollinen. Toivon sydämestäni, että kukaan ei mieltään pahoita tehdyistä valinnoista. Monet työt olisin seinälleni ottanut, vaikka ne eivät tämän näyttelyn seinille päässeetkään.
Kiitän ripustuksessa mukana olleita taiteilijoita, olitte mahtava porukka. Valitettavasti itse en pääse avajaisiin koska suunnilleen samaan kellonlyömään tapahtuu Tampereen Valimoinstituutilla pronssivalu, johon osallistun.
Toivon onnea ja menestystä kaikille Kiltalaisille ja valoa elämäänne. Aunringonlaskun jälkeen tulee yö ja yö on uusiutumisen, levon ja mysteerien aikaa. Antakaa tilaa uusiutumisen tapahtua sillä edessä on aina uusi päivä ja uusi energia.
Sivellintä kankaalle ja käsiä saveen, ystävät!
Juryterveisin
kuvataitelija Heta Laitakari
Tampereella 28.2.2016
--
Heta Laitakari
Visual Artist / Kuvataiteilija
www.hetalaitakari.com