[Hannu Lahtosen avajaispuhe 13.10.2009 Sanomatalon Mediatorilla]


Arvoisa yleisö!

Nykyisen informaatiotulvan vallitessa ja etenkin näin Mediatorilla on hyvä syy luoda omat kehykset tälle sinänsä historialliselle invaasiolle. Eli mikä kummajainen on Kuhankosken Kilta ja mistä se tulee? Heti alkuun on todettava, ettei ole kahta Vorssaa ja ainoa sana paikkakunnan murteessa, jossa esiintyy f, on pesufati. Kuhankosken Killan kotipesä on siis Forssa, joka ympäröivien kuuden kunnan kanssa muodostaa nyt jo hieman historiallisen Lounais-Hämeen alueen. Nämä muut lounaishämäläiset kunnathan ovat hakkapeliitoistaan tunnettu Tammela, Anneli Saariston Jokioinen, hevospitäjä Ypäjä, Kai Linnilästä ja Kaari Utriosta tunnettu nykyään varsinaissuomalainen Somero, kansliapäällikkö Erkki ”Leuka” Virtasen Humppila ja Väinö Linnasta tuttu, nykyään pirkanmaalainen Urjala. Mutta Kuhankosken Kilta ei suinkaan ole mikään perhokalastusseura, vaan lounaishämäläisen taiteen kokoava voima – on ollut sitä jo 62 vuotta.

Oikeastaan Kilta on perustettu kahteen otteeseen. Alkuperäinen Kilta oli lähinnä kirjallinen piiri, jonka kannet sulkeutuivat varsin pian ja vasta vuonna 1950 se aloitti kuvataiteisiin keskittyvänä yhdistyksenä. Alkuperäisen Killan perusti suomalaisen kotiseutuaatteen suurmies, forssalainen tehtaalaisen poika, sittemmin professori Esko Aaltonen. Ajatus henkisten alojen yhdistyksestä syntyi hänen ympärilleen kokoontuneessa Lounais-Hämeen kirjallisuuskerhossa. Kuten niin monesti, ja etenkin sodasta toipuvalla hämäläisyyden perisyntialueella, hyvä yritys lässähti. Tarvittiin henkiinherättämiskokous, jonka primus motor oli toimittaja, sittemmin Forssan Lehden päätoimittaja Kosti Paukkala – niin ikään sittemmin Kuhankosken Killan pitkäaikainen vaikuttajahahmo. Tuolloin vuonna 1950 uudesti syntynyt yhdistys järjesti ensimmäisen näyttelyn paikkakunnan harrastajataiteilijoille. Mutta kovia nimiä oli jo silloinkin mukana, kuten tienoon taiteeseen syvät jäljet siveltänyt, oopperaprofessori Pekka Salomaan isä, tammelalainen opettaja Urho Salomaa, sekä sittemminkin Killan keskeiset hahmot Pentti Hammarberg ja Väinö Merilä. Vieläkään ei vielä laaja-alaista hengenviljelyä unohdettu, vaan Killan piirissä toimi niin kirjallisuus-, lausunta- kuin musiikkikerhokin. Monipuolisuudestaan huolimatta toiminta sittenkin jälleen kerran hiipui. Juhlimisesta on aina hyötyä, sillä vasta 10-vuotisjuhla herätti Killan Ruususen unesta. Vuonna 1957 järjestettiin ensimmäinen lounaishämäläisen taiteen näyttely. Oleellista oli, että mukaan kelpuutettiin niin ammattitaiteilijat kuin harrastelijatkin. Pitkäaikainen ydinjoukko syntyi ja näyttelyssä esittäytyi myös muuan Olavi Vaarula.

Sitä rataa on Kuhankosken Kilta on jatkanut, vaikka kappeeraiteinen Forssasta sittemmin purettiinkin. Killan toiminta on näihin päiviin asti – ja mitä ilmeisimmin vastaisuudessakin – ollut kytköksissä Forssan, ja miksei koko Lounais-Hämeen, taloudellisiin suhdanteisiin. Pienillä paikkakunnilla taiteen ja talouden kohtalonyhteys on kiinteä – niin hyvässä kuin pahassa. Kuhalankosken partaalle puolitoista vuosisataa sitten perustetulla Forssalla on kummallisen värikylläinen historia. Ruotsinjuutalaisen Axel Wilhelm Wahrenin keskelle hämäläistä maaseutua perustama puuvillatehdas tarvitsi ammattimiehiä, joita haalittiin niin Ruotsista, Saksasta kuin Englannistakin. Ei siis ihme, että 1800-luvun loppupuolella paikkakunnalla oli herrasväen organisoimaa vilkasta, ja mitä ilmeisimmin laadukasta, musiikki- ja teatterielämää. Kuvaavaa ajan riennolle oli se, että parin viikon kuluttua 110-vuotisjuhliaan viettävä Forssan yhteislyseo on maamme vanhin maaseutuoppikoulu.

Itsenäisen Suomen alkuvuosikymmeninä kulttuuri oli kovassa kurssissa. Maamme viidenneksi suurimman teollisuuspaikkakunnan yhtenä kruununa oli Forssan Työväen Teatteri, jonka ammattijohtajina vierailivat valtakunnan julkkikset Rafu Ramstedtistä Erkki Karuun. Forssalla meni vielä kovaa 1960-luvulla, kun alun perin humppilalainen Armas Puolimatka perusti dynastiansa paikkakunnalle. Samalla silloinen kauppalanjohtaja Reino Vilpas lanseerasi nimikkokolmionsa: Helsinki, Turku ja Tampere muodostivat tasasivuisen kolmion, jonka ideaalisessa keskipisteessä sijaitsee Forssa.

Aikansa kutakin, sanoi taiteilija kun kissalla pensseleitä pyyhki. Viimeiset 30 vuotta Forssa on ollut järistyksen kourissa. Perinteinen savupiipputeollisuus on haihtunut ilmaan. Siitä huolimatta Kuhankosken Kilta on pystynyt vakiinnuttamaan ja laajentamaan toimintaansa. Omat työ- ja näyttelytilat Kilta sai 70-luvun lopulla ja siitä lähtien toiminta on saanut vuosi vuodelta aivan uusia ulottuvuuksia. On syntynyt käsite Portaan Akatemia, joka Tammelan Portaan kylästä ulottuu Unkariin asti. On kehkeytynyt vilkas näyttelytoiminta, oma grafiikanpaja, oma uusi näyttelytila, kansainvälistä vuorovaikutusta – unohtamatta yhteiskunnallista vaikuttamista. Helppoa se ei ole ollut, mutta kiltalaiset ovat jääräpäistä väkeä. Uusien sukupolvien myötä Kuhankosken Kilta on pystynyt uudistumaan ja entistä enemmän antamaan ajattelemisen aihetta. Kauniisti tällaista toimintaa sanotaan taidekasvatukseksi, mikä osaltaan luo elämästä paremman. Nykyään Kuhankosken Killassa on yli 200 jäsentä, joista osa on harrastaja- ja osa ammattitaiteilijoita – perinne siis jatkuu. Tämäkin näyttely kielii siitä, että tulevaisuus näyttää hyvältä. Ja mitä tapahtuukaan, kun Forssaan saadaan uudelleen rautatie ja Humppilaan kansainvälinen lentokenttä? Tervetuloa!

Hannu Lahtonen